Elävänmallinpiirustus oli tällä kertaa antoisa kokemus.

Laitoimme kuvataideluokan kuntoon elävää malliamme varten samalla tavalla, kuten edellisenä tiistaina: pöytä, lämmitys, valaistus. 

Malli oli sama ihastuttava burleskitaiteiluja. Malli asettautui kauniisiin asentoihin: milloin käsi kurkotti ylös, paino toisella jalalla, jolloin lantio kaartui, milloin malli nojasi taakse käsillään pöydällä istuen, kumarassa paljastaen selkälihakset. 

Tällä kertaa lämmittelimme piirtämistä musteella ja siveltimellä tai korsikynällä kiiltäväpintaiselle paperille. Nämä välineet istuivat käteeni paremmin, kuin viime kerralla piirtäessäni lyijykynällä karhealle paperille, ja piirustusjälki oli parempaa. Lyijykynällä piirtäminen nimittäin paljastaa armottomasti piirtäjän tason.

Malli oli yhdessä asennossa aina 5 minuuttia kerrallaan, joten en ehtinyt – eikä ollut tarkoituskaan ehtiä – piirtää koko mallia, vaan tilannekuvia, asentoja, sääriä, selkää, edestä takaa – mikä milloin tuntui kiinnostavalta tai haasteellisimmalta. 

Nyt oli hyvä mahdollisuus vain opetella mittasuhteita, ilmeitä, asentoja. En siis enää stressaantunut kovin paljon siitä, että en oikeasti ehdi piirtää nopeasti tai hirveästi analysoida ja mittailla mitään. Kunhan vaan annan siveltimen liikkua kevyesti paperilla. 

Croquis-piirustusharjoitusten jälkeen putosin jälleen kerran maan pinnalle ja sain taas todeta, että en ole lähelläkään sitä tasoa, kuin haluaisin. Hyvää tässä kerrassa oli kuitenkin huomata, että piirustusharrastuksessani oikeasti etenen pienin askelin, mutta etenen. Kaikki harjoittelu vie minua eteenpäin.

Alkulämmittelyjen jälkeen alkoivat pidemmät piirustussessiot: nyt malli oli samassa asennossa aina 20 minuuttia kerrallaan, piti pienen tauon ja palasi samaan asentoon taas 20 minuutiksi, tauko ja lopuksi viimeiset 20 minuuttia, jolloin oli mahdollisuus vielä tehdä työhön viime hetken korjaukset ja hionnat. 

Tämänkertaisen tunnin tarkoitus oli ääriviivojen lisäksi tehdä taustavarjostuksia sekä valoa ja varjostuksia itse kuvan – varjostaa lihakset, luustoa. Kasvot jätimme pienemmälle huomiolle edelleen. Ensi piirustuskerralla keskitymme sitten päähän ja kasvoihin.

Piirustustunnin jälkeen jäin toiveikkaana iloitsemaan siitä, että kerta kerran jälkeen oikeasti opin uutta ja kehityn.

”Nainen selin”, 10.11.2015. Litoposter 72 cm x 104 cm ja hiili.

Tunnin lopuksi malli pukeutuu silkkiseen aamutakkiin.