Enää ei pelottanut kohdata malli ja piirustustilanne ja otin rennosti. Takanani oli ollut vähillä yöunilla tehty kova työpäivä eli vireystila ei ollut paras mahdollinen. Tästä saattoi johtua, että piirustustilanne ei enää jaksanut pelottaa, mutta ei töiden laadussakaan ole hurraamista.
Alkulämmitykset teimme croquis-piirtämisellä eli malli oli asennossa lyhyen ajan, piirrettiin minkä kerittiin, ja vaihtoi taas uuteen asentoon. Tänä lyhyenä aikana piti pystyä vangitsemaan joku alue mallista – kädet, keskivartalo, jalat, asento.
Lämmittelin harjoitellen tarkkaa viivaa piirtäen terävillä eri vahvuisilla hiilikynillä piirustuslehtiöön. Kuka halusi, sai kokeilla leikata saksilla paperista mallin silhuettia, mutta siihen en rohjennut ryhtyä. Silhuetissakin tärkeintä on hahmottaa asento ja liike. Session jälkeen me kurssilaiset tuumasimme, että ehkä meitä ei vielä ensi kesänä palkata Linnanmäelle leikkaamaan silhuetteja.
Hiilikynällä tarkkoja rajoja korostetusti ja tarkoituksella Aksel Gallen-Kallela -tyyliin. Itse kuva on pieni, alle 50 cm. Nyt sain aikaiseksi niitä pitkää haaveilemiani tarkkoja rajoja. Työ on karmea: selkä ainakin on liian pitkä. Ei muuta kommentoitavaa tästä työstä.
Pää – "Piirrä möykky!"
Piirsin ruskealle Pariisin-paperille kauniit naisen kasvot mallistamme lämpimänruskealla rasvaliidulla, mutta opettaja pyysi suttaamaan ruskeaa liitua kasvoihin ja koko päähän. ”Tällä kertaa ei piirretä muotokuvaa, vaan möykky – sellainen patsaan tyyppinen, josta näkyvät vain ulkorajat ja ehkä vähän valaistusta!”, kaikui opettajan ohje. Okei. Suttasin kasvoja vähän ruskeaksi, mutta opettaja sanoi, että ”lisää väriä”.
Lisäsin reilusti ruskeaa ja yritin saada aikaan valoja säämiskällä (paperilla), mutta väri ei irronnutkaan, vaan vaan levisi entisestään. enkä saanut väriä millään poistettua. Siitä heti opettajalle itkemään: ”Mitä minä nyt teen, en saa väriä pois, tämä on pilalla!” Opettaja siihen, että juuri tuollainen on tarkoitus piirtää. Kun pyydetään piirtämään möykky, niin se piirretään eikä muuta, ei varsinkaan muotokuvaa!
En oikein meinannut oivaltaa mikä tämän tekniikan takana on, mutta kun opettaja pyysi vaan lisäämään tummennusta kuvaan ja kun jynssäsin lisää lämpimänruskeaa väriä poskilihakseen, niin aloin hahmottaa mistä oli kysymys. Opettaja oli näyttänyt Lahden taidemuseossa esillä olevasta "Piirrä nyt! – Nykypiirustuksen monet kasvot" -näyttelystä ottamaansa paria valokuvaa malliksi ja kieltämättä näyttelyn piirustustyöt päistä (möykyt) olivat makeita.
Tämä hiilikynätyö ”Möykky” on tehty samalla tavalla, kuin aiempi rasvaliitutyöni: taustapaperi edustaa yhtä väriä ja valkoinen ja musta hiilikynä kahta muuta. Työssä on siis kolme väriä, joista valkoisella tehdään varjostus.
Olisin voinut vielä lisätä väriä Möykkyyni ja häivyttää kasvonpiirteet enemmän patsasmaisiksi ja lisätä siihen valoa, mutta aika ei enää riittänyt. Työ jäi siis kesken ja on karmee.
Tämä tekniikka jäi mieleen kuumottelemaan ja haluan vielä selvittää mikä tämä tekniikka loppujen lopuksi on eli lisää tutkimusta ja harjoittelua.
Opetukset:
1.) Elävänmallinpiirustuskurssilla kaikkina kolmena kertana piirsin aina samasta paikasta ja lähes samasta kulmasta ja lähes samoilla tekniikoilla. Olisi pitänyt vaihtaa paikkaa opettajan suosituksesta, mutta en uskaltanut, koska kuvittelin, että en osaa muualta piirtää ja että olisin mennyt lukkoon uudessa tilanteessa. Nyt jälkikäteen olisi kannattanut, sillä piirtämäni kuvat ovat kaikki samasta paikasta piirretty ja siksi samankaltaiset. Ensi kerralla olen viisaampi.
2.) Möykky: vaikka piirtäjän käsiala olisikin sama, kuten yleensä onkin ja on tunnistettavissa, niin pitää osata ja uskaltautua muuntautumaan hetkellä olevaan tilanteeseen ja tehdä mitä pyydetään. Esimerkiksi taideyliopistojen pääsykokeissa oppilaita pyydetään tekemään erityylisiä töitä, jolloin ne pitäisi osata ja haluta tehdä, vaikkeivät kuuluisikaan omaan genreen. Kun pyydetään piirtämään möykky, niin möykky piirretään, vaikka kuinka tekisi mieli piirtää muotokuva!
3.) Lopuksi opettaja myös totesi ihan positiivisesti, että onpa jännää, kun ihan jokainen meistä oli piirtänyt möykystä ”omakuvan” jo nyt, vaikka vasta ensi tunnilla se on aiheenamme. Mielestäni tämä on tärkeä kommentti ja liittyy yllä olevaan eli, että pitäisi pyrkiä piirtämään mallia, ei omakuvaa, jos pyydetään piirtämään mallia.
Elävänmallipiirustuksessa otin ison henkisen ja teknisen harppauksen eteenpäin. Oikeastaan jäin tähän haastaavaan koukkuun. Nyt tulee katsottua kanssaihmisten eleitä, liikkeitä, asentoja tarkemmin piirtämisen näkökulmasta ja sormet syyhyävät kokeilla piirtää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kurkkaamisesta!