Oppimispäiväkirja, Luonnoskirja, Työpäiväkirja

07.09.2015

Helsinki, Konala

Alla määritelmäni oppimispäiväkirjasta, luonnoskirjasta ja työpäiväkirjasta keräämäni ja työstämäni materiaalin perusteella.

Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirja on hyvä työväline oman oppimisen jatkuvaan seuraamiseen. 

• Keskeistä on pohtia, mitä olet kurssin aikana oppinut. 
• Sitä voi hyödyntää myös ajankäytön suunnittelussa. 
• Kirjaan tallennetaan kaikki opiskelulle ja tehtäville asetetut tavoitteet, työvaiheet ja arviointiperusteet. 
• Kirjaan merkitään tekemisen aikana syntyneitä ajatuksia sekä arviointi siitä, miten mielestään onnistui tavoitteissaan. 
• Kirjaan tulee tallentaa myös kaikki luonnokset ja muut kuvalliset ideat, jotka johtivat lopputulokseen.

Oppimispäiväkirja on aina tekijänsä näköinen, ja voi olla muodoltaan ja tekniseltä toteutukseltaan mitä vain: kirja, kansio, vihko, haitari, CD-ROM, levyke, sähköinen oppimispaiväkirja Internetissä, videonauha tai useiden eri materiaalien ja tallennusvälineiden yhdistelmä. 

• Jos valmistat luonnoskirjan tai oppimispäiväkirjan itse, valitse käteen sopiva koko ja riittävän vahvat kannet. Sivuiksi on syytä valita paperia, joka kestää lehteilyä, ei siis liian ohutta eikä pehmeää.
• Tee oppimispäiväkirjaasi nimiölehti ensimmäiselle sivulle. Siinä pitäisi olla oma nimesi, kurssin nimi, koulun nimi sekä vuosiluvut.
• Varusta oppimispäiväkirjan merkinnät päiväyksillä. Lisää oppimispäiväkirjan merkintöihin päiväys. Kun lainaat portfolioosi oppimispäiväkirjan merkintöjä, ajalliset merkinnät valottavat prosessin kulkua.

Harjoittele taitavaksi saksien ja liiman käyttäjäksi, etteivät kuvat irtoa ja putoile pois.

Kirjaa kuvataideopettajan antama tai itse muotoilemasi tehtävä tarkkaan oppimispäiväkirjaasi. Kun tutkit merkintöjäsi jälkeenpäin, tehtävä on avaintietoa luonnoksiisi, lopputulokseen sekä pohdintoihisi.
 

Luonnoskirja

Taiteilijat, arkkitehdit, muotoilijat ja muut suunnittelijat kuljettavat mukanaan tyhjää kirjaa, johon voi kerätä ideoita, vaikutelmia, havaintoja ja kiinnostavia yksityiskohtia sekä luonnospiirroksina että sanallisina muistiinpanoina. Luonnoskirjan sivuilla taiteilija saattaa myös lähteä kehittelemään jotakin ideaansa eteenpäin. 

Jotkut taiteilijat käyttävät luonnoskirjaansa järjestelmällisen piirtämisen välineenä. Kohteena on silloin useimmiten ympäristön havainnointi. 

Jos haluat kehittää piirtämisen taitojasi, hanki tai tee itsellesi tyhjä kirja. Kuljeta sitä aina mukanasi, minne tahansa menetkin ja piirrä kaikkialla missä kuljet – ihmisiä, maisemia, kaupunkinäkymiä, taloja, liikennevälineitä, esineitä.

Luonnoskirjoja voi käyttää säännölliseen piirtämiseen tai sitten, kuten nimikin sanoo taideteosten luonnosten tekemiseen. 

Esimerkkejä: 

• Leonardo da Vincin luonnoskirjat on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Ne antavat hyvän kuvan tämän yleisneron taiteellisen kiinnostuksen kohteista, luonnonilmiöiden tutkimisesta, mutta myös monien keksintöjen alkuvaiheista.

• Taiteilija Sakari Marilan maisema-maalaus Myllypurosta 1979 (guassi) on tehty suoraan paikan päällä metsässä, ilman luonnoksia. Sen sijaan Uni-maalaus vuodelta 1999 (guassi ja tempera) perustuu useisiin luonnoksiin.

• Sakari Marilalla on työhuoneellaan runsas kokoelma luonnoskirjoja vuosien varrelta. Läheskään kaikkia luonnoksia ei ole toteutettu valmiiksi teoksiksi. Luonnokset ovat myös kovin erilaisia keskenään. Toiset ovat viimeisteltyjä sommitelmia, toiset taas pelkkiä vauhdikkaita viivan pyyhkäisyjä. Niistä ymmärtää taiteilijan merkinneen muistiin idean ytimen.

Työpäiväkirja

Taiteilijat pitävät työpäiväkirjaa jonkun teoksen valmistumisesta. Työpäiväkirja eroaa luonnoskirjasta siten, että siihen taltioidaan jonkun teoksen työprosessin kaikki vaiheet yksityiskohtaisesti. 

Työpäiväkirjassa pohditaan ilmaisullisten kysymysten ohella tekniikan ja materiaalin ongelmia. Työpäiväkirjassa saattaa myös olla väri-, muoto-, viiva- tai liiketutkielmia, jotka liittyvät meneillään olevan teoksen valmistumisprosessiin.