Sommittelun
teoria on se, josta olen aina halunnut tietää jotain konkreettista. Miten ja mistä osista hyvä kuva rakentuu?
Alkuun opettaja
kävi läpi laatimansa opetusmateriaalin pohjalta sommittelun peruskäsitteitä - piirustuksen
tai maalauksen kokonaisrakennetta ja sitä, miten värit ja muodot ryhmitellään teoksessa.
Kuvanveistossa (ja yleensä 3D-tilassa) vastaava käsite on plastinen sommittelu.
Opettaja kertoi, että tämä läpikäyty materiaali on vain pintaraapaisu isosta sommittelun
eli komposition kokonaisuudesta, johon myös mm. kultainen leikkaus kuuluu. Sain
luennosta ja materiaalista aivan valtavan paljon uutta tietoa ja hyvän pohjan,
jota lähteä itsenäisesti työstämään lisää.
Siirryimme käytännön
töihin eli kollaasin tekoon. Otin esille valkoisen Cansonin A2-kartongin sekä sunnuntai-iltana
kiinalaisella musteella ja Wennströmin punaisilla vesivärinapeilla värittämäni vesiväripaperit,
sakset, liiman, Fiskarsin paperileikkurin ja Fiskarsin ympyräleikkurin.
Osan
paperisuikaleista leikkasin käsin saksilla, koska Fiskarsin leikkurin pituus ei
riittänyt tarpeeksi pitkiin suikaleisiin. Pallot leikkasin Fiskarsin
ympyräleikkurilla sekä käsin saksilla erikokoisilla korkeilla ja kansilla
piirtämistäni malleista.
Tässä vesiväripapereiden
lähtötilanne.
Kollaasin
kuvioissa pitää olla kontrastia, mikä luo työhön hyvää jännitettä. Eri sävyiset
paperit luovat kuvioihin mielenkiintoa ja syvyyttä. Päätin tehdä työni erilevyisistä
suikaleista ja erikokoisista palloista, jotka leikkasin sävyttämistäni vesiväripapereista. Opettaja ohjeisti meitä välttämään liikaa tavaraa kollaasilla ja
pyysi minuakin vähentämään ainakin pallojen määrää alkuperäisestä suunnitelmastani. Työ oli melko helppo suunnitella.
Kun työ oli saatu
sommiteltua paperille, alkoi liimausvaihe. Otin kappaleen käteeni, levitin siihen
liimaa, mutta kauhukseni en enää muistanutkaan mistä kohdasta tarkalleen nauhan/pallon
otin, oliko elementin tarkoitus mennä alta vai päältä, joten työn olemus
vaihteli koko ajan tehdessä. Aina, kun olin liimannut työhön uutta, piti
miettiä seuraavaa kuviota korjaamaa edellinen tilanne tai luomaan taas jotain
jännää. Työ eli koko ajan. Opettaja
sanoi, että tämä luomisprosessi kuuluu asiaan. Lopputulema saattaa olla täysin
erilainen, kuin mitä oli alun perin suunnitellut.
Sain mielestäni työni tehtyä ja opettaja pyysi tarkastelemaan kauempaa kukin omaa työtään – tarvitseeko sitä vielä tuunailla.
Vaikka työni oli ensi näkemältä kiva, siitä
puuttui mielenkiinto ja jännite. Mieleni teki alkaa värittää, varjostaa kuvioita
vesivärikynillä, mutta opettaja toppuutteli ja sanoi, että nyt harjoittelemme
kollaasia eli yritä ratkaista työhösi joku juttu sommittelun keinoin. Kotonasi
voit sitten tehdä oman kollaasin ja väritellä sitä ja tehdä sille mitä haluat.
Olin etukäteen tutkinut tarkkaan
Tuuli-Anna Viitasen kollaasityötä opettajan antamasta kortista, ja huomasin ”ylimääräiset”
ohuet vihreät väriviivat työssä. Opettaja kertoi, että väriviivat tulivat
siitä, kun työssä olevia vesiväreillä väritetystä paperista leikattuja suikaleita
on Tuuli-Anna laveerannut päälle siveltimellä eli vesiväri on lähtenyt hieman
liikkeelle. Tuuli-Annan kollaasit näyttävät yksinkertaisilta, mutta ovat olleet runsastöisiä eli niihin on
käytetty paljon työtunteja.
Takaisin kollaasityöni
pariin: alitajunnasta lisäsin työhön ensin punaisen pallon ja pienen punaisen
viivan tasoittamaan työtä. Opettaja oli huomauttanut minulle alaoikealle jääneestä liian tyhjästä tilasta, joten leikkasin ja liimasin myös sinne ohuen punaisen suikaleen. Sunnuntaina papereita väritellessäni, minulle tuli
tunne, että tulisin tarvitsemaan myös harmaaseen mätsäävää punaista paperia.
Vihdoin valmistunut lopullinen työni.
Työ on minusta ihan ok ensimmäiseksi isoksi kollaasikseni. Aiemmat kollaasini ovatkin olleet ATC-korttikokoa 2,5” x 3,5”, mutta samat sommitelman perusteet ovat voimassa riippumatta paperin tai maalauspohjan koosta tai mallista.
Tunnin lopussa keskustelimme
mm. siitä, mikä on ”sopiva määrä” elementtejä kollaasissa ja päädyimme
lopputulokseen, että tavaramäärä riippuu työstä ja sekä tekijän että katsojan mausta
eli tähän ei ole suoraa vastausta.
Tässä nimittäin kuivaharjoitteluna kokeilemani "kollaasi", johon kokosin kaikki alkuperäisestä työstäni jääneet silput eikä tämä näytä liian täydeltä, no - ehkä reunoilta voisi vähän poistaa suikaleita.
Kiitimme
opettajaa hienosta tunnista.
Kerroin, että kompositioteoria on yksi niistä
asioista, joita olen kaivannut, mutta josta en itse ole ymmärtänyt etsiä
tietoa, koska ei ole ollut käsitystä, mitä edes hakea. Lisäksi, aikaisemmat
tekemäni sommitelmat ovat tulleet intuitiosta, johon opettaja totesi, että ”oma
intuitio on juuri se mihin aina lopulta pitää luottaa”.
Lopuksi ovesta
ulos astuessani opettaja neutraalisti totesi: ”Näkee, että olet tehnyt ennenkin
kollaaseja”. Olin todella otettu!