Arvo Summanen - modernisti ja koloristi. Laveerausta kiinalaisella musteella

Se oli taas tiistai ja taideopintoja.

Ennen piirustustuntiemme alkua tutustuimme samaisessa Myyrmäkitalossa sijaitsevaan Vantaan taidemuseoon. Vantaan taidemuseon näyttelytila kattaa 800 m2 eli on laaja ja tarvittaessa tilan voi helposti jakaa sermeillä pienimpiin tiloihin. Vantaan taidemuseon näyttelytoiminta profiloituu kotimaiseen ja kansainväliseen nykytaiteeseen vaihtuvien näyttelyiden myötä. 

Tänä syksynä taidemuseossa esitellään suomalaisen modernistin Arvo Summasen 350 maalausta. Opin, että tyyliltään A. Summanen on modernisti ja koloristi. Pidin Summasen tyylistä ja töistä - ne ovat värikkäitä, primitiivisiä, piirretty ronskisti ja useat hahmot rajattu paksuilla mustilla rajoilla. Työt ovat samalla hyvin tunnepitoisia ja puhuttelevia.

Arvo Suominen asusteli ja piirteli enimmäkseen yksikseen Helsingin keskustassa sijaitsevassa Bondan vintissä. Vintissä kävivät muutkin taiteilijat maalaamassa ja Arvolla oli siellä samassa huoneessa sänky nurkassa. Myöhemmin Arvo sai isohkon perinnön, jonka turvin hän sai maalata hyvillä välineillä seuraavat 20 vuotta elämänsä loppuun asti.

Arvon töillä ei ole nimiä. Sanoin opettajalle, että eikö niitä voisi nyt nimetä, jotta olisi helpompi hahmottaa mistä maalauksesta kulloinkin puhutaan. Opettaja vastasi siihen, että jos taiteilija ei nimeä maalaustaan, niin sitä ei kukaan muukaan saa koskaan nimetä, vaan esim. taidenäyttelyssä ja taidekirjoissa nimettömän taulun nimen kohdalle kirjoitetaan ”Nimetön”. Tämä oli täysin uutta tietoa minulle.

Otin luvan kanssa kännykkäkameralla kuvia tauluista omaksi inspiraatiokseni. Haluaisin itse osata joskus maalata juuri samalla tyylillä. ”Arvo Summanen - Brondan vintin legenda” -näyttelykokemus oli minulle antoisa.

Seuraavaksi näettekin sitten ”todellista” nykytaidetta – tänään tein kauheimmat työt, joita olen opintojeni aikana tehnyt, mutta ei ollut kurssikavereillakaan paras päivä. Tänään harjoittelimme laveeraamaan kiinalaisella musteella ja siveltimillä sekä piirtämään isompia kokonaisuuksia piirtimellä eli ruokokynällä, irtomustekynällä luoden pintatekstuuria pienillä viivoilla, kuvioilla, pisteillä Van Goghin tyyliin.

Tarkoituksenamme oli harjoitella musteella maalaamista ja piirtimillä erilaisille paperilaaduille ja tutkia miten paperit käyttäytyvät eli tiesimme jo etukäteen, että homma ei tulisi toimimaan, mutta piti kokeilla ihan vaan materiaalihallintamielessä. Tämä näkyykin sitten lopputuloksessa: joko paperi imaisi värin liian nopsaan ja syvälle, toinen paperi ei imenyt ollenkaan vaan jäi pinnalle lillumaan. Näitä töitä piti sitten yrittää pelastaa parhaansa mukaan. Julkaisen tässä vain kolme työtäni, sillä loput kokeiluni eivät ole julkaisukelpoisia.

Tässä on elokuinen kuutamo, jossa kuun eteen kaareutuu aluskasvillisuutta ja heinää.

Van Gogh-harjoitelmani. Työ on jaettu osioihin, joissa on käytetty eri tekstuuria erottamaan esim. taivas, puu, vesi, nurmi, kalliolohkareet. Tämä jäi kesken, mutta oivalsin työn tarkoituksen. Aion käyttää tätä tekniikkaa jatkossakin, koska mielestäni on helppo ja lopputulos on aika jännä.

Laveerasin edellisesta kerrasta ylimääräiseksi jääneen harjoitelmani naisen päästä ja mielestäni tämä onnistui aika hyvin. Silti, nyt kun katson työtä valokuvasta, niin huomaan vähitellen virheitä, esim. kaulus lähtee liian ylhäältä. On mahtavaa, kun itse alan pikku hiljaa hahmottamaan korjattavat kohdat eli olen syksyn aikana oikeasti oppinut asioita. Paperina oli tässä yksi A3-koon lehti  Lidlin 1.99 euroa maksaneesta vesiväripaperilehtiöstä.

Kotitehtäväksemme saimme maalata ja laveerata ensin kiinalaisilla musteilla näkymä omasta ikkunasta ulos. Kun työ on kuivunut, niin päälle pitää tehdä Van Gogh -tyylistä tekstuuria pikkuviivoilla. Työ kuulostaa hauskalta ja mielenkiintoiselta. Uskon, että nyt osaan valita oikean paperinkin työhön eli laadukas, paksu ja vähän karheapintainen lumppuvesiväripaperi saattaisi toimia parhaiten.

Eilen piikkatunnin lopussa opettaja halusi tietää lisää aiemmin opiskelujen ensimmäisen tunnin tutustumiskierroksella kertomistani  Artist Trading Card-korteista. Ope oli todella innostunut ATC-jutusta, sillä hän ei ollut aiemmin ennen kertomaani kuullut koskaan ko. kortteilusta ja nyt halusi tietää paljon lisää.

Opettaja kyseli kaikenlaista tyylisuunnista, välineistä ja onko joitain tekijöitä joiden kortteja himoitaan eniten, tunnistaako tekijät omista tyyleistään, pitääkö ATC-taiteilijan pitäytyä vain yhdessä valitsemassaan tekniikassa kuten esim. leimailu jne. Oli kiva tunne, kun oltiin kiinnostuneita ja sain kertoa. Opettaja halusi, että veisin hänelle nähtäväksi ATC-kortteja sitten kun olisin valmis näin tekemään (kuitenkin mahdollisimman pian).