Kollaasin sommittelu

Sommittelun teoria on se, josta olen aina halunnut tietää jotain konkreettista.  Miten ja mistä osista hyvä kuva rakentuu?

Alkuun opettaja kävi läpi laatimansa opetusmateriaalin pohjalta sommittelun peruskäsitteitä - piirustuksen tai maalauksen kokonaisrakennetta ja sitä, miten värit ja muodot ryhmitellään teoksessa. Kuvanveistossa (ja yleensä 3D-tilassa) vastaava käsite on plastinen sommittelu. 

Opettaja kertoi, että tämä läpikäyty materiaali on vain pintaraapaisu isosta sommittelun eli komposition kokonaisuudesta, johon myös mm. kultainen leikkaus kuuluu. Sain luennosta ja materiaalista aivan valtavan paljon uutta tietoa ja hyvän pohjan, jota lähteä itsenäisesti työstämään lisää.

Siirryimme käytännön töihin eli kollaasin tekoon. Otin esille valkoisen Cansonin A2-kartongin sekä sunnuntai-iltana kiinalaisella musteella ja Wennströmin punaisilla vesivärinapeilla värittämäni vesiväripaperit, sakset, liiman, Fiskarsin paperileikkurin ja Fiskarsin ympyräleikkurin. 

Osan paperisuikaleista leikkasin käsin saksilla, koska Fiskarsin leikkurin pituus ei riittänyt tarpeeksi pitkiin suikaleisiin. Pallot leikkasin Fiskarsin ympyräleikkurilla sekä käsin saksilla erikokoisilla korkeilla ja kansilla piirtämistäni malleista.

Tässä vesiväripapereiden lähtötilanne.

Kollaasin kuvioissa pitää olla kontrastia, mikä luo työhön hyvää jännitettä. Eri sävyiset paperit luovat kuvioihin mielenkiintoa ja syvyyttä. Päätin tehdä työni erilevyisistä suikaleista ja erikokoisista palloista, jotka leikkasin sävyttämistäni vesiväripapereista. Opettaja ohjeisti meitä välttämään liikaa tavaraa kollaasilla ja pyysi minuakin vähentämään ainakin pallojen määrää alkuperäisestä suunnitelmastani. Työ oli melko helppo suunnitella. 

Kun työ oli saatu sommiteltua paperille, alkoi liimausvaihe. Otin kappaleen käteeni, levitin siihen liimaa, mutta kauhukseni en enää muistanutkaan mistä kohdasta tarkalleen nauhan/pallon otin, oliko elementin tarkoitus mennä alta vai päältä, joten työn olemus vaihteli koko ajan tehdessä. Aina, kun olin liimannut työhön uutta, piti miettiä seuraavaa kuviota korjaamaa edellinen tilanne tai luomaan taas jotain jännää.  Työ eli koko ajan. Opettaja sanoi, että tämä luomisprosessi kuuluu asiaan. Lopputulema saattaa olla täysin erilainen, kuin mitä oli alun perin suunnitellut.

Sain mielestäni työni tehtyä ja opettaja pyysi tarkastelemaan kauempaa kukin omaa työtään – tarvitseeko sitä vielä tuunailla. 

Vaikka työni oli ensi näkemältä kiva, siitä puuttui mielenkiinto ja jännite. Mieleni teki alkaa värittää, varjostaa kuvioita vesivärikynillä, mutta opettaja toppuutteli ja sanoi, että nyt harjoittelemme kollaasia eli yritä ratkaista työhösi joku juttu sommittelun keinoin. Kotonasi voit sitten tehdä oman kollaasin ja väritellä sitä ja tehdä sille mitä haluat.  

Olin etukäteen tutkinut tarkkaan Tuuli-Anna Viitasen kollaasityötä opettajan antamasta kortista, ja huomasin ”ylimääräiset” ohuet vihreät väriviivat työssä. Opettaja kertoi, että väriviivat tulivat siitä, kun työssä olevia vesiväreillä väritetystä paperista leikattuja suikaleita on Tuuli-Anna laveerannut päälle siveltimellä eli vesiväri on lähtenyt hieman liikkeelle. Tuuli-Annan kollaasit näyttävät yksinkertaisilta, mutta ovat olleet runsastöisiä eli niihin on käytetty paljon työtunteja.

Takaisin kollaasityöni pariin: alitajunnasta lisäsin työhön ensin punaisen pallon ja pienen punaisen viivan tasoittamaan työtä. Opettaja oli huomauttanut minulle alaoikealle jääneestä liian tyhjästä tilasta, joten leikkasin ja liimasin myös sinne ohuen punaisen suikaleen. Sunnuntaina papereita väritellessäni, minulle tuli tunne, että tulisin tarvitsemaan myös harmaaseen mätsäävää punaista paperia.  
 

Vihdoin valmistunut lopullinen työni.

Tässä vielä sama asetelma kotona uudelleen kuvaamanani.

Työ on minusta ihan ok ensimmäiseksi isoksi kollaasikseni. Aiemmat kollaasini ovatkin olleet ATC-korttikokoa 2,5” x 3,5”, mutta samat sommitelman perusteet ovat voimassa riippumatta paperin tai maalauspohjan koosta tai mallista.

Tunnin lopussa keskustelimme mm. siitä, mikä on ”sopiva määrä” elementtejä kollaasissa ja päädyimme lopputulokseen, että tavaramäärä riippuu työstä ja sekä tekijän että katsojan mausta eli tähän ei ole suoraa vastausta.

Tässä nimittäin kuivaharjoitteluna kokeilemani "kollaasi", johon kokosin kaikki alkuperäisestä työstäni jääneet silput eikä tämä näytä liian täydeltä, no - ehkä reunoilta voisi vähän poistaa suikaleita.

Kiitimme opettajaa hienosta tunnista. 

Kerroin, että kompositioteoria on yksi niistä asioista, joita olen kaivannut, mutta josta en itse ole ymmärtänyt etsiä tietoa, koska ei ole ollut käsitystä, mitä edes hakea. Lisäksi, aikaisemmat tekemäni sommitelmat ovat tulleet intuitiosta, johon opettaja totesi, että ”oma intuitio on juuri se mihin aina lopulta pitää luottaa”.

 

Lopuksi ovesta ulos astuessani opettaja neutraalisti totesi: ”Näkee, että olet tehnyt ennenkin kollaaseja”. Olin todella otettu!