Nalle, nyt jalat alle...

29.09.2015

Vantaa, Myyrmäkitalo

Asetelma- ja pintahahmottelua hiilellä litoposteriin

Opettaja asetteli valkoisen liinan päälle pöydälle ruskean savesta valetun pullon, johon asetti elävän lehden, keramiikkaluokasta hakemansa rujon oppilastyönä tehdyn maljan, appelsiinin, ison, muhkean ja pehmeän lelunallen sekä sokerina muovisen leludinosauruksen. Opettaja kertoi, että esineistä sai piirtää kaikki tai vain osan oman valinnan mukaan ja miten saa ne mahtumaan paperille. Päätin suosiolla skipata dinon ja lehden. Hyvä, että selviäisin noista muista.

Opettaja kertoi, että työ tulisi olemaan haastava. Opettajan mielestä olimme sen verran kovatasoinen porukka, että ei olisi mitään mieltä laittaa meitä piirtämään kerta toisensa jälkeen palloa, kartiota, kuutiota tms. Hmm..., mitä tuosta ajattelisi!

Mallikuvan kuvakulma on enemmän vasemmalta, kuin mistä itse piirsin.

Harjoittelimme ensin piirtämään eli hahmottelemaan muodot ja etäisyydet pienemmälle A3-paperille ihan vaan lyijykynällä. Tein pari harjoitelmaa ennen kuin hirvisin ottaa hiilen sormiini.

Tarkastelen asetelmaa, vetelen viivoja, hikeä pukkaa, väsyttää. Ei tästä mitään tule, nyt lähden kotiin! Maltoin kuitenkin mieleni: happea ja yrittämään kovemmin. 

Kerroin opettajalle, että en saa karhun jalkoja oikeaan kohtaan ja sopivan mittaisiksi. Tähän opettaja vaan totesi, että katso asetelmaa, mittaa ja mieti ja kokeile.

Jos ei aukene, niin katso ja piirrä pullon ja nallen väliin jäävä tila. Tästä oivalsin mistä on kysymys. Olin vaan yrittänyt hahmottaa ”nallea” enkä kuvan kokonaisuutta.

Lisäksi opettaja kertoi, että pielessä oleva asia saattaa olla pienestä korjauksesta kiinni. Tai niin, että pikkukorjauksia pitää tehdä useampi eri puolelle kuvaa, jotta kokonaiskuva oikenisi. Korjattavat kohdat pitäisi oppia löytämään! Löytämistä auttaa tässäkin tapauksessa kuvitella asetelma vaikka neljänä ruutuna, joista tutkii jokaista ruutua erikseen ja sitä kautta pyrkii löytämään virheensä.

Lisäksi piirrettävät esineet on hyvä miettiä aluksi isompina esineinä – esim. karhu on selvä kolmio, pullo on pystyssä oleva kapea suunnikas, appelsiini on tietenkin pallo jne.

Näitä kikkoja käyttäen löysin monta vinksahtanutta kohtaa. Silti mielestäni kuvaan jäi vielä korjattavaa (mm. pullo vs. malja), mutta en enää jaksanut tutkia. Tunnin lopulla vaihdoimme ajatuksia tästä piirustuskerrasta ja kuulemani mukaan en ollut ainoa, joka tunnin alussa oli valmis pakenemaan. Opettaja sanoi, että myös itsensä peliin laittaminen on taiteen tekemisessä ja oppimisessa yksi merkittävimmistä seikoista. Ei saa paeta, vaan pitää uskaltaa vastata haasteeseen!

Tässä hahmotelmani litoposterilla.

Opettaja sanoi, että hiilipiirustustyylini on maalauksellinen. Mitähän tämä tarkoittaa? Piirtämiseni poikkeaa muiden kanssaopiskelijoiden piirtämistyylistä siten, että piirtämieni esineiden rajat eivät ole täysin aukottomat, saman vahvuiset ja selvät verrattuna monen opiskelijatovereitteni täsmällisiin pikkutarkkoihin rajoihin. Haluaisin myös oppia piirtämään tarkasti.

Tässä lopullinen työni. Tämä kuva ei anna oikeutta nalle-paralle. Alkuperäisessä piirustuksessa se on nätimpi.

 

Karhun turkkia.

 

… mun suloinen Nalle Puh! :-)