Omakuva

Tunnin aluksi opettaja näytti millaisia omia kuvia maailmalla on piirretty ja millaisia ne voisivat olla. Pöydälle lävähti ensimmäisenä Rembrand ja Frida Kahlo. Joo, tuohon pyrimme. Lisäksi pääsimme tutkailemaan ”omakuva valokuvassa” –tyypisiä töitä sekä naistaitelijoiden maalaamia omakuvia historiassa.

Opettaja oli tuonut mukanaan puupiirrostekniikalla tekemiään kasvokuvia, joita oli noin 20 kappaletta. Aivan mielettömiä töitä. Opettaja kertoi, että jossain vaiheessa uraansa oli viehtynyt kasvojen ja ihmispäiden piirtämiseen ja maalaamiseen: piirtänyt päitä kerta toisensa jälkeen aivan totaaliseen kyllästymiseen asti. Opettaja päätti vaihtaa teemaa, mutta kuinka ollakaan, päät ujuttautuivat salakavalasti mukaan puupiirrokseen. Kun opettaja oli päässyt puupiirroksessa vauhtiin, niin puupiirrospäitä oli tullut putkesta maanisesti. Ihanaa kuulla, että maanisuus taiteen tekemisessä on "normaalia", sillä itsellänikin lähtee joskus tekeminen lapasesta enkä millään saa lopetettua ennenkuin olen ihan puhki tai tyytyväinen tulokseen.

Opettaja kertoi, että oli ottanut peilin avulla mallia ja osviittaa päiden piirtämiseen, niin päät eivät olleet suoraan hänen omakuviaan. Oli todella mielenkiintoista kuulla, kun opettaja kertoi, että päistä saattoi omien piirteiden lisäksi löytää myös sukulaisten piirteitä: äidin, veljen vaimon eli luonnollisesti niiden henkilöiden, läheisten piirteitä, joita on katsellut paljon elämänsä aikana, tulee väkisinkin mukaan töihin.

Opettajan päät päätyivät sitten kuuluisaan näyttelyyn, jossa olivat juuri nuo parikymmentä päätä. Työt ovat isoja, näyttäviä, värikkäitä ja todella puhuttelevia. 

Otimme mukanamme tuomat peilit esiin sekä pelit että pensselit. Omakuvan tekemisessä käytettävät välineet olivat vapaasti valittavinamme. Lyijykynä tai puuvärikynä paljastaisivat armottomasti piirtäjän huonot taidot, joten jätin ne välineet vielä pois laskusta. 

Tein harjoitustöitä musteella ja rasvaliiduilla. Tein päitä myös epäselvästi ikkunaan heijastuvan kuvani pohjalta. Päät ovat (tarkoituksella tietenkin kuinkas muuten) karrikatyyrejä itsestäni. Pyrin etsimään mahdollisimman ”kiinnostavan” kuvakulman, sillä opettaja sanoi, että nyt ei piirretä mitään kiiltokuvia eikä meikkikuvia, vaan särmää ja piirteitä.

Olen ottanut asiakseni päihittää ”Möykky” ja ehkä vähän sain juonen päästä kiinni, mutta en ole läheskään tyytyväinen tulokseen. ”Möykyn” pitäisi siis olla epämääräinen patsasmainen piirustus, jossa olisi vähän valoja. En ole vielä päässyt päämäärääni, mutta tulen harjoittelemaan lisää, ehkä maanisuuteen asti.

Kännykkäkuvat eivät todellakaan tee oikeutta töilleni.


”Omamöykky”. Rasvaliitu, vesiväripaperi.

Karrikatyyri ”Lappalaisakka”. Muste ja rasvaliitu, vesiväripaperi.

Omakuva piirretty heijastavasta ikkunasta. Rasvaliitu, Pariisin-paperi.