Se oli taas
tiistai ja taideopintoja.
Ennen
piirustustuntiemme alkua tutustuimme samaisessa Myyrmäkitalossa sijaitsevaan
Vantaan taidemuseoon. Vantaan taidemuseon näyttelytila kattaa 800 m2 eli on
laaja ja tarvittaessa tilan voi helposti jakaa sermeillä pienimpiin tiloihin.
Vantaan taidemuseon näyttelytoiminta profiloituu kotimaiseen ja kansainväliseen
nykytaiteeseen vaihtuvien näyttelyiden myötä.
Tänä syksynä
taidemuseossa esitellään suomalaisen modernistin Arvo Summasen 350 maalausta.
Opin, että tyyliltään A. Summanen on modernisti ja koloristi. Pidin Summasen
tyylistä ja töistä - ne ovat värikkäitä, primitiivisiä, piirretty ronskisti ja
useat hahmot rajattu paksuilla mustilla rajoilla. Työt ovat samalla hyvin
tunnepitoisia ja puhuttelevia.
Arvo Suominen
asusteli ja piirteli enimmäkseen yksikseen Helsingin keskustassa sijaitsevassa
Bondan vintissä. Vintissä kävivät muutkin taiteilijat maalaamassa ja Arvolla
oli siellä samassa huoneessa sänky nurkassa. Myöhemmin Arvo sai isohkon perinnön, jonka turvin hän sai maalata hyvillä välineillä seuraavat 20 vuotta elämänsä loppuun asti.
Arvon töillä ei ole nimiä. Sanoin opettajalle, että eikö
niitä voisi nyt nimetä, jotta olisi helpompi hahmottaa mistä maalauksesta
kulloinkin puhutaan. Opettaja vastasi siihen, että jos taiteilija ei nimeä
maalaustaan, niin sitä ei kukaan muukaan saa koskaan nimetä, vaan esim.
taidenäyttelyssä ja taidekirjoissa nimettömän taulun nimen kohdalle kirjoitetaan ”Nimetön”. Tämä
oli täysin uutta tietoa minulle.
Otin luvan kanssa kännykkäkameralla kuvia tauluista omaksi
inspiraatiokseni. Haluaisin itse osata joskus maalata juuri samalla tyylillä.
”Arvo Summanen - Brondan vintin legenda” -näyttelykokemus oli minulle antoisa.
Seuraavaksi näettekin sitten ”todellista” nykytaidetta – tänään
tein kauheimmat työt, joita olen opintojeni aikana tehnyt, mutta ei ollut
kurssikavereillakaan paras päivä. Tänään harjoittelimme laveeraamaan kiinalaisella
musteella ja siveltimillä sekä piirtämään isompia kokonaisuuksia piirtimellä
eli ruokokynällä, irtomustekynällä luoden pintatekstuuria pienillä viivoilla,
kuvioilla, pisteillä Van Goghin tyyliin.
Tarkoituksenamme oli harjoitella musteella maalaamista ja
piirtimillä erilaisille paperilaaduille ja tutkia miten paperit käyttäytyvät
eli tiesimme jo etukäteen, että homma ei tulisi toimimaan, mutta piti kokeilla
ihan vaan materiaalihallintamielessä. Tämä näkyykin sitten lopputuloksessa:
joko paperi imaisi värin liian nopsaan ja syvälle, toinen paperi ei imenyt
ollenkaan vaan jäi pinnalle lillumaan. Näitä töitä piti sitten yrittää pelastaa
parhaansa mukaan. Julkaisen tässä vain kolme työtäni, sillä loput kokeiluni eivät ole julkaisukelpoisia.
Tässä on elokuinen kuutamo, jossa kuun eteen
kaareutuu aluskasvillisuutta ja heinää.
Van Gogh-harjoitelmani. Työ on jaettu osioihin, joissa on
käytetty eri tekstuuria erottamaan esim. taivas, puu, vesi, nurmi,
kalliolohkareet. Tämä jäi kesken, mutta oivalsin työn tarkoituksen. Aion
käyttää tätä tekniikkaa jatkossakin, koska mielestäni on helppo ja lopputulos on aika jännä.
Laveerasin edellisesta kerrasta ylimääräiseksi jääneen
harjoitelmani naisen päästä ja mielestäni tämä onnistui aika hyvin. Silti, nyt kun katson työtä valokuvasta, niin huomaan vähitellen virheitä, esim. kaulus lähtee liian ylhäältä. On mahtavaa, kun itse alan pikku hiljaa hahmottamaan korjattavat kohdat eli olen syksyn aikana oikeasti oppinut asioita. Paperina
oli tässä yksi A3-koon lehti Lidlin 1.99 euroa
maksaneesta vesiväripaperilehtiöstä.
Kotitehtäväksemme saimme maalata ja laveerata ensin
kiinalaisilla musteilla näkymä omasta ikkunasta ulos. Kun työ on kuivunut,
niin päälle pitää tehdä Van Gogh -tyylistä tekstuuria pikkuviivoilla. Työ
kuulostaa hauskalta ja mielenkiintoiselta. Uskon, että nyt osaan valita oikean
paperinkin työhön eli laadukas, paksu ja vähän karheapintainen
lumppuvesiväripaperi saattaisi toimia parhaiten.
Eilen piikkatunnin lopussa opettaja halusi tietää lisää
aiemmin opiskelujen ensimmäisen tunnin tutustumiskierroksella kertomistani Artist Trading Card-korteista. Ope oli
todella innostunut ATC-jutusta, sillä hän ei ollut aiemmin ennen kertomaani kuullut
koskaan ko. kortteilusta ja nyt halusi tietää paljon lisää.
Opettaja kyseli
kaikenlaista tyylisuunnista, välineistä ja onko joitain tekijöitä joiden
kortteja himoitaan eniten, tunnistaako tekijät omista tyyleistään, pitääkö
ATC-taiteilijan pitäytyä vain yhdessä valitsemassaan tekniikassa kuten esim.
leimailu jne. Oli kiva tunne, kun oltiin kiinnostuneita ja sain kertoa.
Opettaja halusi, että veisin hänelle nähtäväksi ATC-kortteja sitten kun olisin
valmis näin tekemään (kuitenkin mahdollisimman pian).
Kolmanneksi viimeinen työ on sopiva Halloween -työ. Seuraava on melkein kuin Zentangle. Viimeinen on huippu!! Mikä sen nimi on??? Keksi nyt heti nimi, ettei sitten jälkipolvien tarvitse sitä nimettömäksi kutsua. Tosi hieno. Naisen katse on kuin Justiinan. Arvo Summanenkin kääntyy haudassaan, kun hän on saanut vihdoin kilpailijan!
VastaaPoistaSulla, Artsy, se huumori kukkii! Juu, kuutamotyö on Halloween-työksi juuri sopiva niin tunnelmaltaan kuin toteutukseltaankin. Pelkkää kauhua. On vielä yksi vastaava työ tulossa, jota vielä tuunaan ennen julkaisua.
VastaaPoistaTiedätkö, minullekin tuli mieleen Zentagle, kun tein kakkostyötä: ihan samat vaiheetkin eli ensin piirretään, sitten jaetaan työ osiin, pienempiin paloihin ja aletaan täyttämään niitä. Teki mieleni alkaa dootlettaa kiekuroita taivaalle, mutta hillitsin ja valitsin konservatiivisemmat kuviot.
Nimeänpä naisen pään sitten Justiinaksi, onhan leidillä melko kipakka katse.