Rasvaliidut

Tiistaina edelleen jatkuivat piirustusharjoitukset. Piirustusvälineinä olivat rasvaliidut ja Pariisin-paperi.

Pariisin-paperi on vähän ohuempaa, kuin Cansonin askartelukartonki ja kooltaan A2:n ja A3:n väliltä. (P.S. Olen ostanut tätä paperia tietämättäni kortin tekoon taustaksi). Pariisin-paperin pinta on vähän karhea ja paperi on värillistä toimien yhtenä värinä piirustuksessa.

Rasvaliituja työssämme käytettiin maksimissaan kolmea eri väri sekä lisänä siis piirustuspaperin väri, sillä tarkoituksenamme oli opetella ilmaperspektiiviä ja struktuuria. Niiden piirtämisen harjoittelussa on tärkeää minimalistinen väripaletti.

Pariisin-paperit ja rasvaliidut olin hankkinut Snow Whitesta. Olin printannut työkoneelta muutaman Suomi-maisemakuvan mustavalkoisena, sillä edelliskerralla opettaja oli kertonut, että mukanaan saa tuoda maisemakuvia, joista ”näkyy kauas”.

Lisäksi opettajalla oli mukana malliksi iso nippu taidenäyttelyistä saamiaan ja postin tuomia taidenäyttelyiden esittelykortteja sekä eri taiteilijoiden painamia kortteja omista töistään. Korteista sai myös valita maalattavan kohteen, jos jollain ei sattunut olemaan mukana omia kuvia. Opettaja kertoi, että kuvaa ei missään tapauksessa saa kopioida yks’ yhteen, vaan kuvasta pitää ottaa inspiraatiota ja nimenomaan perspektiivit ja struktuurit.

Tässä mallimaisemakuvani eli kuvassa on pilvinen taivas, metsäraja, vettä, ruohikkoa, rantaa, maata ja konkreettinen aita. Valokuvassa näkyvät myös rasvaliidut.

Tässä utuinen järvimaisemani.

Opettaja sanoi, että työni on onnistunut: kaikki elementit näkyvät omana tekniikkanaan.

Kun olin saanut maiseman tehtyä, niin opettaja pyysi minua ja paria muuta piirtämään ihmisen pään. Mitää!!! En ole sitten kansakouluaikojen lettipäisten tyttöjen piirustelun jälkeen piirtänyt koskaan ihmistä! Huomautin tästä opettajalle, mutta opettaja vänkäsi, että kyllä sinä osaat tarpeeksi hyvin piirtää ja työn tavoite on opetella valoja ja varjoja ei mitään muotokuvamaalausta. No, okei.

Rasvaliitu käteen. Piirsin ensin ristikon paperille hahmottaakseni paremmin paperin tilan, silmien paikan, hiuksien koon ja leuan koon, sen paikan ja jyrkkyyden. Tästä sitten rohkeasti eteenpäin. Jossain vaiheessa opettaja vinkkasi, että ihmisellä silmät on edelleenkin keskellä päätä. Okei, nostan hiuksia ja otsaa ylemmäs.

En ihan saanut työtäni valmiiksi, esimerkiksi nenänpielen ja korvan kohdan varjostukset/tarkennukset jäivät kesken sekä kaulan varjostus. Jatkan joskus loppuun.

Tässä piirtämäni Naisen pää.

Pidin rasvaliidulla piirtämisestä, vaikka liitua saa painaa ja hangata kunnolla paperiin, jotta siitä saisi kunnolla väriä, joten käy fyysisten voimien päälle. Illalla oli jopa oikean käden hauis kipeä.  Liikuntaa tämäkin.

Opin taas tänään paljon uutta piirtämisestä. Rasvaliidun jälki paperilla on hieno.  Rasvaliitupiirustustunti oli muutenkin mukava. Piirtäminen ei enää pelottanut ja jokainen meistä oppilaista onnistui hyvin töissään.